Taivaan Lapsen Taival

Vapahtajani Jeesuksen jalanjäljissä

Musalinkki…

 

Kun ei olevinaan ole pitkään aikaan mitään sanomista ollut (mutissut vain itsekseen) niin tuon edes linkin hyvään ylistysmusiikkiin jotain tehdäkseni.

Kuullaankinhan tässä taas. Jos vaikka niitä runojani tms. joku päivä kävisin kirjailemassa talteen. Iloa!

Advertisements
Leave a comment »

Illuusio-simulaatio

Jospa todellisuus onkin vain illuusio-simulaatio. Sarja prikulleen räätälöityjä koetuksia, sarja testejä sellaisen luonteen muokkaamiseksi ja tulevaisuuden luomiseksi, jollaisen oikeasti sisimmässäsi tahdot.

Niin kauan, kunnes opit tekemään valinnat, valitsemaan polut, jotka johdattavat sopusointuun aidoimpien arvojesi kanssa, rämmit suot, nouset vuoret, kaadut rähmällesi, oksennat verta.

Kenen arvoja ja pyyteitä toimillasi toteutat? Tiedätkö mistä omaksutut ovat asenteet? Kenen ajatuksia ajattelet? Verhoatko ruumiisi ja ravitset, kuten itse tahdot, vai törmäiletkö kerta toisensa jälkeen peilioviin, joiden takaa paljastuu jonkun muun kaipaama maisema?

Kuka olet? Mitä tahdot? Miksi?

Ydintäsi myöten ymmärryksesi sopusointuun niin avot, johan alkaa tangot laulattaa. Koetuksista tulee haasteita. Vaikeuksistakin vain mahdollisuuksia, kun näet tarkasti ja tiedät oman elämäsi luotilangan suunnan.

Pyhä Isä. Salli pitää Poikasi luotilankanani. Vain armosi varassa voin kasvaa siihen, mihin rakkautesi sisintäni kutsuu. Amen.

 

Kirjoittelin tuon 17.4.17

Leave a comment »

Leffasuositus

 

Jotahan en siis suosittele sen vuoksi, että se suhteet esittäisi erinomaisen moraalisesti, mitä totisesti toivon, että vielä joku sellaisenkin tekee, mutta loppunsa vaikutuksen tähden tahdon tämän esille tuoda, jos kuka käsittää sen soveltaa.

Matteus 21:42; Markus 12:10; Luukas 20:17; Apostolien teot 4:11; 1. Pietarin kirje 2:7.

Mikä on kallein, kaunein helmi, jonka voimme löytää? Jonka edestä kannattaa kaikki myydä ja kaikesta muusta luopua, koska sitä ilman, meillä ei lopultakaan ole yhtään mitään, mutta sen saadessamme, meillä on kaikki?

Niinpä! Auttakoon tuo lopun kuva kenties jonkun vielä eräänkin koetuksen yli, tai miten sitten itse kullekin soveltuneekaan.

Pian Kuninkaamme palaa! Halleluja, amen.

 

Leave a comment »

Onko Jumala kolmiyhteinen?

“Kolminaisuus on kupla, joka pian puhkeaa.
Se sisältää silkkaa tyhjää ja heijastaa vain sen kuvitelmaa, kuka miltäkin kantiltaan valheen nielleenä sitä katselee.
Jos luet Pyhän Jumalan antamaa ilmoitusta itsestään, tuletko uskomaan käsitteeseen “kolmiyhteinen Jumala”? Tuskin.
Lienet omaksunut sen sisäänluettuna ja päälleliimattuna sellaisen julistuksen tai uskonnonharjoituksen muodon kautta, joka muutoinkin on valmis vesittämään Pyhän arvot ja vääristämään lunastuksen sanoman, jonka kautta Jumala ihmiskunnan päätti pelastaa.
“… ettei mikään valhe ole totuudesta.” Kirjoitti Johannes ensimmäisessä kirjeessään 2:21. Johtaako sinun tietäsi totuuteen ja vapautukseen synnistä Hänen Henkensä vai kirkon tai karismaatikon julistus, joka ei Sanan valoa kestä?
Jumala itse lupasi lähettää eksytyksen, joka on voimallinen harhauttamaan jokaisen, joka ei rakkautta totuuteen vastaanota. 2.Te 2:10-13. Onko se tämä vai jokin muu, en tiedä, mutta kolminaisuus kysymyksessäkin tulee omassa uskossaan niin varma olla, että sen varaan on henkensä valmis laskemaan.
Itse en Sanan perusteella siihen kykene uskomaan. Ovatko omat perusteesi selvillä, jos uskot? Jyviä seulotaan akanoista paraikaa.”
Tämän lähetin tänään Silta-lehteen tyrkylle, jotta jos julkaisevat, kun palstalle mahtuu, mutta siltä varalta, että se ei heidän seulaansa läpäise, liitän sen tähän ja vienen Sananen vain palstallekin, että tulisi edes johonkin, koska koen, että on kohdallani korkea aika alkaa tunnustaa sitä väriä, mitä, mihin ja miten uskon. Kehen, ennen kaikkea. Iloa!
Leave a comment »

Isämme taivaissa…

 

Tuollaiseen tänään törmäsin, iloksenne liitän tänne.

Kerran intoilin ajatusta, miten hän ALUSSA loi maan ja taivaan ja avaruuden suuruus vain vahvistaa sen, että pysyväksi, kun osoittaa aikojen päähän johon matkaamme.

Leave a comment »

Tie päivän valkenee

Se on enemmän, kuin uskallan, toivoa, tapahtua saattavan.

Kuinka voisinkaan, kuulenhan, ain äänen sen, joka sanoo taas, “kohta romahdan”.

 

En pelkoni kanssa voi enää taivaltaa, haluan kohti uutta.

Kuule oi Jumala mua autathan, elää haluan.

 

 

Sen jo merkit nään, taivaan tummuvan, varis raakkuu, puusta kävyt putoaa.

Sammal ei enää vaimenna ääntä askelten putoan…

Voin haistaa, nähdä, kuulla sen, tuon ruosteen savun kaltaisen,

joka saa aistit turtumaan, en rakastaa voi milloinkaan.

 

 

On askel raskas, jalat lyijypainon lailla, vievät tummiin meren kuohuihin.

Silloin huomaan tahdon kaiken vanhan taa jo jättää, tuothan avun aaltoihin.

 

Jo tie päivän valkenee, aamu sarastaa, on jäänyt taa.

Pelot nuo, jotka saivat valtoihin, jopa sankarin unen haavemaan.

 

Tänään nään sinen taivaan, tuulen voin ihollain tuntea ja haluan,

Pyhä kiittää sua, saavuit aaltoihin, tuoden kallion alle jalkojen…

 

 

En voi sua kiittää milloinkaan, niin paljon kuin sydämein haluaa.

Kiitos tiedät sen kuinka tänään rakastan, yksin armoas on askel jokainen.

 

 

Nyt pahaa päin käyn mä kampeaan, tuoden totuuden luo eksyneen,

joka lailla mun jo luulee hukkuneen, kaiken toivonkin olla paremmin.

 

Tulta, ei pelkoa enää. Tulta, vain aito jää.

Sulta, saan voimani herään. Sulta, kuulen “toivo iäti jää”.

 

 

Tämän sain iltasella 31.12.2016 katsellessa elokuvaa “Mies nimeltä Ove” (Mies, joka rakasti järjestystä), kun hän tulipalosta pelasti lapsen ja vanhuksen. = ) Iloa uudelle vuodelle. Siunausta!

(Vielä teen siihen sävelen, kuulette…)

Leave a comment »

Kohdata toinen?

Oman elämäni maailmankaikkeuden herrana, vain yksin Pyhän valvovan ja ohjaavan sydämen kotina, olen kanssavaeltajani samanlaisen tavoittamattomissa, enkä milloinkaan voi tulla tuntemaan täysin hänen universumiaan.

Sen kaiken vastuun, vapauden, rujouden ja kauneuden vallitessa samaan aikaan, lomittain ja vuorollaan, vain tuhlaan energiaani jos toivon tai kuvittelen, että voisin jakaa maailmani, astua osaksi toisen kaikkeinpyhintä sielunmaisemaa.

Jokainen rakentaa omaa maailmaansa ja maailmankuvaansa sisimmästään käsin, joka ei milloinkaan ulkoisin keinoin, välinein, ponnistuksin voi tulla vastaamaan toisen vastaavaa. Ja jokaisella meistä on vastuu omassa maailmassamme poimia kasvuumme se, mikä tuo meidät lähemmä ydintämme ja lujittaa luottamustamme rakkauden kantavaan voimaan ja hyljätä se, mikä rapauttaa arvomme tai saattaa toimimaan tavoin, joka rumentaa kaiken sen hyvän, minkä elämä jokaiselle tarjoaa.

Jokaiselle. Sen muoto, maku, tapa ja ajankohta vain vaihtelee. Jäädäkö siis kohtaamansa pahan alle ja varjoon, vai nousta vastustamaan valheita, jotka ehkä pyrkivät omimman ihmiseni tukahduttamaan tai mukauttamaan siihen harmaaseen massaan, joka laiskuuttaan tai pahuuttaan ei vaivaudu kantamaan vastuutaan, vaan erinäisiin verukkeisiin vedoten koettaa päästä ikäänkuin missä aita on matalin ja kuvittelee, ettei moisen valinnan seurauksia itse joudu kohtaamaan.

“Kun kaikki muutkin…”

Ole sinä sinä. Minä tahdon tulla tietämään kuka olen minä ja olla sitä, mitä ei täällä yksikään toinen voi milloinkaan ja tulla tuntemaan sinuakin, mutta kantaa vastuun vain omasta maailmankaikkeudestani.

19.12.2016

Leave a comment »

Joten siis

Pyhä Rakas. Auta tämän pääni kanssa. Tiedät miten se rakentelee lavasteet toisensa perään, vaikkei vielä käsikirjoitustakaan ole, ei näyttelijöitä, ei ohjaajaa.

Tai ovathan ne. Sinulla. Mutteivät minulla. Eivät minun tiedossani huomisen askeleet yhtään sen selkeämmin, kuin tämänpäiväisetkään ja kuka kumma sitä nyt olisi arvata saattanut, että tämä päivä tällaisen muodon saa kantaakseen.

Joten siis. Ymmärrät hyvin, millaista energianhaaskuuta vaikuttaa se olevan, että tarmokkaana uumoilee ummet lammet, vaikkei seuraavaa hetkeäänkään tiedä.

Niinhän sitä välillä kuvittelee, että tietäisi ja arjen harmaassa monotoniassa se joskus näyttäytyy niin. Askel sivuun, kaksi eteen, käden nosto… ja toisto. Mutta silkkaa hulluutta on tuudittautua sen varaan. Yksi kaikkeuden keinahdus ja voivat jokainen askel ja kädenliike saada aivan toisen muodon ja sisällön, kuin kukaan olisi saattanut aavistaakaan.

Joten siis. Miten on. Hiven apua kiitos.

Kiitos siitä, että autat. Kiitos, että olet sinä, ei kukaan toinen sisimpäni arkeologi hellästi ja taiten, lohtua tuoden ja voiman antaen, joka kaiken kerrostuneen tuskan läpi ja kautta tuot aidoimman esiin.

Kiitos luottamuksesta varjelukseesi, joka tietää, että enkelisi kantaa jo siinä kohden, jossa ei edes jalkaansa kaiteelle tarvitse nostaa ja läpi synkimmänkin muistutat toivosta, jonka ripustit rakkaimpasi varaan.

Et minkään sellaisen, joka horjuu tai särkyy.

22.12.2016

Leave a comment »

Helvetistä…

… kun vaan on nyt pakko puuskahtaa.

Saa luvan riittää tää vätystely ja väistely.

 

Jos kerran itse Jumalan Poika, Jeesus Kristus (mikähän ei siis ole sukunimi, vaan pikemmin asema), meitä varoitti pelkäämästä niitä, jotka voivat tappaa ruumiin, mutta eivät pysty sen enempään ja kehotti meitä pelkäämään pikemmin häntä, joka voi sekä ruumiin että sielun heittää helvettiin…

niin onko mieltä ajatella HELVETIN olevan vain kuoleminen palamalla?

Lakata olemasta. Kadota. Elämän päättyminen. Tai mitä ikinä sanoja kuvaamaan sitä nyt tahtookaan käyttää, että tämä elämänä tunnettu ei enää ole, mutta ei ole mitään muutakaan.

 

Jos on parempi hakata kätensä poikki ja heittää luotaan, kuin päätyä heitetyksi helvettiin. Jos on parempi kaivaa silmä päästään ja heittää luotaan mieluummin, kuin joutua silmät tallella heitetyksi helvettiin… Miten kummassa kuvittelemme helvetin olevan jotakin kivutonta, lopullista, tunnotonta, vailla ajatusta olevaa poistumista tämän elämän näyttämöltä???

Miksi minun tulisi uskoa Jeesuksen sovitusvereen niin, etten uskostani luovu kidutettunakaan, en minkään painostuksen edessä ja vaikka joutuisin katsomaan koko perheeni julman murhan silmieni edessä… jos kerran kuolema on vain olemassaoloni lakkaaminen, vailla tuskaa tai murhetta. Meneminen pois, ajelehtiminen unohduksen kuiluun…

Enkö hyvänen aika antaisi mieluummin periksi kivulle ja tuskalle? Enkö luovuttaisi, kun elämän koettelemukset käyvät voimieni yli? Minkä ihmeen perusteella kehoittaisin kaveria kestämään ja olemaan Sanalle kuuliainen, kun jos hänen vaihtoehtonsa on haluamallaan turmeluksen tiellä kulkea taipaleensa loppuun ja voida ‘nauttia’ turmiostaan niin monin muodoin, kuin vain langennut, paha ihmisluonto keksiäkseen keinoja voi?

Enkä nyt tarkoita, että rangaistuksenpelko olisi syy toimia toisin. Mutta rakkaus on!

 

Kenenkään, joka on valmis ja halukas vastaamaan Pyhän Jumalan rakkauden tarjoukseen, EI TARVITSE SELITTÄÄ HELVETTIÄ POIS tai sen merkitystä muunnella siitä, mitä Sana kertoo sen olevan. Ellet ole valmis ja halukas syntiteiltäsi kääntymään, on asia toinen.

Kukahan sitten haluaa siellä synnissään rypeä mieluummin, kuin tarttua Taivaallisen Isän kutsuun pesettää syntinsä pois ja päästä takaisin yhteyteen hänen kanssaan?

No tietenkin se, joka on paha ja uppiniskainen ja haluaa mieluummin lihansa himoja noudattaa, kuin uhrata hetkellisen nautinnonhalunsa ja tarpeensa sen eteen, että luvassa on ikuinen hyvä elämä sen antajan kanssa ja tahtoo niskojaan nakata sille, että Pyhä rakkaudessaan on kaiken tehnyt puolestamme päästä eroon synnin ja kuoleman vallasta.

 

Joten. Onko helvetti ja jos, minkälainen se on?

Saatanaa ja hänen langenneita enkeleitään varten se valmistettiin, ei ihmistä. Se on, mutta kukaan ei siellä vielä ole. Se käy hyvin selväksi Ilmestyskirjasta.

Itse en arvaisi kehottaa ketään uskomaan näihin puheisiin siitä, että helvettiä ei ole, tai että se on vain kivuton poistuminen elämän näyttämöltä. Miksi ihmeessä siitä muutoin niin monin tavoin voimallisesti varoitettaisiin???

 

No, kukin vastaa omasta tontistaan. Osin oman ‘vakaumukseni’ vuoksi nyt tämän. Miten voisin sivusta katsoa, kun toisia talutetaan teloituspaikalle, jos olisin kerran voinut heitä huomauttaa, ettei sinne ole mikään pakko joutua.

Iloista viikonloppua.

Leave a comment »

Olen rakastettu!

En elä ilman rakkautta

olen rakastettu.

En elä ilman ystävää

hän on luonani aina.

 

Tulen kohdatuksi, kuulluksi, nähdyksi.

Hän ymmärtää sisintäni paremmin kuin itse,

pienimmänkin juonteen ja mielenliikkeen

voiden ohjastaa minut itseni totuuden

äärelle samalla kun hän pitää

kurssini universumin puitteissa

niiden rajojen mukaan, jotka hän

itse ne luodessaan asetti.

 

Vailla pelkoa petetyksi tulolta.

Vailla hylätyksi tulemisen uhkaa.

Avaan sydämeni, mieleni, tunteeni.

Avaan silmäni, näen toden,

koen tunteeni ja laulan sisimpäni laulut.

 

Pyhä Kaikkivaltias Taivaan Jumala

Rakas Vapahtajani Jeesuksen Isä!

 

Kuinka suuri on rakkautesi ja armosi

kuinka suunnaton kaipuusi minuun yhä.

 

Kunnes kuu lakkaa yllämme kumottamasta,

kunnes vesi palaamatta alas kierroltaan,

sinun halusi minuun ei lakkaa,

ei lakkaa tukesi auttaa minut

matkaani jatkamaan.

 

Tänään ylistystä nimellesi kaiutan

kuulen kutsusi sisältä ja kaukaa.

Siihen sydämestäni vastata haluan

tuoda luoksesi lyhteeni suo sen kasvaa…

 

Kooten aarteita missä ruoste ei raiskaa

saan elää lapsenas riemuiten osastain hyvyyttäs maistaa.

Amen.

 

22.11.2016 Päivi = )

Leave a comment »