Taivaan Lapsen Taival

Vapahtajani Jeesuksen jalanjäljissä

Aika rakkauden

“Ei rakkaus tule kello kaulassa, se tulee silloin silloin kun huvittaa” laulavat eräätkin suomineidot ja Korkea Veisu kauniisti huomauttaa kolmeen kertaan, että on hyvä olla häiritsemättä rakkautta ennen aikojaan. Sen on annettava itse ilmaista itsensä.

Omassa elämässäni vaikuttaisi siltä, että on rakkauden aika.

Tilanne on lähes käsittämätön. Ennenkokematon vähintään. Uusi, merkillinen, ihmeellinen, hämmentävä, hämmästyttävä, iloinen, kiinnostava, uteliaisuutta herättävä, jännittävä…

Vanhastaan arvelisi, että moinen herättäisi jälleen kaikki totutut hyljätyksi tulemisen pelot ja epävarmuudet ja arkuudet, niin fyysisesti itsestä kuin omista ajatuksista ja tunteistakin.

Sattuupa vain olemaan niin, että varsinaisesti sellaisille ei vaikuttaisi olevan mitään tilaa tai tarvetta, koska rakkauteni kohde yksinkertaisesti tahtoo juuri tämän.

Ulkoisella ei ole merkitystä, ei menneellä. Tunteet vastaanotetaan, ajatukset halutaan kuulla. Omatkin kokemukset ja elämäntaival jakaa, jotta ymmärrys ja toisen tunteminen voisivat olla mahdolliset. Tämä on suurenmoista!

Aikanaan kirjasin ylös ajatuksen: “Rakkaus kaunistaa. Seksi on kuin piste iin päälle, -ylistys tuolle kauneudelle.”

Kirjoitin sen ensimmäisen kontaktini jälkeen sillä nimenomaisella ajatuksella, että kun jos toista tosissaan aidosti rakastaa, niin vaiheessa, jossa sanat eivät enää riitä, miten kaunista onkaan, kun voi ottaa käyttöön myös fyysisen rakkauden osoittamisen muodon. Muuhun suhteeseenhan seksi ei käsittääkseni edes kuulu.

Vanhastaan minulla ei ole kokemusta sellaisesta. Tämän taival on kenet milloinkin kohdatessaan johtanut aina “perse edellä puuhun” (anteeksi karkea ilmaisumuoto).

Tänään on toisin. Ja sekin on vain yksinkertaisesti suunnatonta ja ihmeellistä. Tuntea toinen, kokea yhteys, tulla nähdyksi ja kuulluksi ja halutuksi ja arvostetuksi ilman mitään ylimääräistä tai toissijaista. Mikään ei ole ulkoisessa kiinni tai meriiteissä tai asemassa tai edes kuvitteellisesti siinä, mitä toisella olisi itselle tai edes itsellä toiselle annettavaa, kun lähtökohta on vain oma paljas itse, joka kaiken luovuttaen antautuu nähtäväksi ja kohdattavaksi.

Jos ja kun milloin tulee seuraavan askelen aika… no, sen sitten aika näyttää. Mutta kun siitäkään ei tarvitse edes mitään paineita peloista ja arkuuksista huolimatta ennakkoon ottaa ja molemmat ymmärtävät, miten aran ja herkän aiheen tiimoilla temmelletään, niin miten se ainakaan pieleen voisi mennä tai edes pettymystä tuottaa ja onhan meillä loppuelämämme aikaa opetella toisiamme. Saatika, kun tietää toisen tahtovansa ja tulevansa toimeen ja saavansa täyttymyksen jo pelkästä katseesta tai äänestä tai läsnäolosta, niin kaikki lisä siihenhän on vain pelkkää bonusta.

Kyseessä on vallan vasta alkutaival. Tapasimme 10.4.2016 hernesopan merkeissä. Mutta kunhan nyt ikäänkuin pieneksi vinkiksi muille, että jos olette ne selkeästi väärät suhteet päättäneet ja valmiit vaikka sitten yksinkin olemaan mieluummin, kuin tyytymään toisarvoiseen tai vain tyydyttävään ja kun sitten kuuntelee kuullessaan sen äänen… ja luottaen uskalluksella siihen vastaa ja ottaa sen vastaan…

Enköhän tässä lie saata matkan varrella vielä aiheeseen palata.

Itse ainakin tahdon katsoa tämän mahdollisimman avoimesti ja optimistisesti eteenpäin… Enkä nyt suinkaan tarkoita olevani sinisilmäinen kaikille niille haasteille, joita tiedämme vastassa olevan. Eiköhän tässä vielä paruta itkut jos toisetkin, milloin tuskasta, milloin onnesta, mutta yhtä kaikki.

Tämän elämään on astunut rakkaus. Ylistys ja kiitos Isälle! Hyvän lahjan annoit. =)

 

Ps. “tämähän” on siis tietenkin allekirjoittanut =) eli minä, Päivi Venäläinen.

Advertisements
Leave a comment »

Oikeaa vai väärää profetiaa?

Jos nyt on niin, että eräskin Jumalan Sanan opettaja puheissaan esittää kolme eri lähteistään kopioitua ”profetiaa” seurakunnille, tarkoituksenaan juurikin huomauttaa, miten vaikeaa on erottaa OIKEA vääristä ja se kolmas niistä on selkeästi sellainen, jonka ymmärrät lööperiksi, minkä hän myös vahvistaa, mutta sitten käy niin, että jäljelle jääneistä kahdesta olettekin eri mieltä, onko se mikään ihme jos hämmennys valtaa mielen.

Asia kun ei voi olla sekä että, sen on oltava joko tai.

Esitettyjä vaihtoehtoja korva tarkkana kuunnellessasi arvioit tuon oikeaksi ja tämän vääräksi ja toinen sitten sanoo juuri siitä, jota pidät vääränä, että ”ellei tässä kuule Hengen ääntä, ei ymmärrä evankeliumin sanomaa” ja siitä toisesta, jota itse olet pitänyt oikeana, että ”tämä on demoninen, siinä puhuu eksyttävä henki”, niin tuleeko sinun siis lakata kuulemasta moista opettajaa, vai päätyä ankaran itsetutkistelun paikalle, jossa on vakavasti kysyttävä: ”olenko käsittänyt asiat väärin ja olen eksyksissä kuin sokea?”

Tarkistanen nuo tuolta, äänitinkin peräti talteen osan hänen kommentistaan, niin järkyttynyt olin, mutta nyt koetan ulkomuistista laittaa ylös nuo kaksi sanomaa, jotka niin suureen ristiriitaan siis keskenään selkeästi ajautuvat.

”Minun omani toimivat hiljaisuudessa ja kaikki kunnia kuuluu yksin minulle.”

”En ole kuollut niiden syntiesi tähden, jotka olet voittanut, vaan niiden syntiesi tähden, joiden vallassa elät ja kuolet.”

Näistä tuli nyt kyllä melkoiset torsot, niin huonosti näytän muistavan mitä hän puhui ja toinen oli paljon pidempikin, joten on pakko ne kyllä tarkistaa, jos tarkempaa kuvausta kaipaa. (Näissä tosin jo kiteytyy se ero, minkä perusteella valinnan tein.)

Nyt näiden äärellä kuitenkin kävi siis juuri niin, että se, kumpaa itse havaitsin pitäväni oikeana, osoittautui vääräksi hänen mielestään ja toki sitä jäin miettimään ja ihmettelemään, ettenkö siis lainkaan käsitä evankeliumin sanomaa tai ymmärrä Jumalan Henkeä ja miten asiat ovat.

Kumpi sinusta kuulostaa siltä, että sen lähteenä olisi Jumalan Henki? Enkä nyt tässä vaiheessa ilmaise, miten päin mikäkin on, kumpi ensin vai… joten kun kaksikin kerran paikkaansa voi vaihtaa ja sekaisin mennä, niin mietiskele ihan siten vain, ettet tiedä, kumpaa tämä siis oikeana pitää, kumpaa vääränä.

Kaikenlaisia julistajia sitä on maailma pullollaan. Toinen sanoo näin ja toinen noin ja kohta kolmas huutelee sekaan sellaista, joka ei sovi yhteen oikein kummankaan kanssa.

Väistämätön tosiasiahan on, että meistä jokaisella on ainutlaatuinen tietojenkäsittelyprosessori korviensa välissä ja ennen kuin sen syvimmätkin sopukat on luodattu täydelleen ja vaivaa näkemällä yhteisymmärrykseen päästy, on kovin vaikeaa mennä toisestansa sanomaan, mitä kuka milläkin tarkoittaa ja ymmärrämmekö sittenkään asioita samalla tavalla ja jos vaikka ymmärtäisimmekin ne erilaisin tavoin, ymmärrämmekö sitä, mitä toinen omalla tavallaan tarkoittaa?

Ja kuka sen sitten kaiken päätteeksi määrittelee, kumman käsitys on oikeampi ja tarkoittaako se sitä, että toisen on omasta käsityksestään luovuttava, jotta voisi myös oikeassa olla? Että siis ymmärtänyt sen, mikä on totuus…

Siitähän kaiketi voimme samaa mieltä olla, että mikäli minkäänlaista painoarvoa Jumalan Sanalle, Raamatulle annamme, niin olemme sentään yhtä mieltä siitä, että sen perustalla voimme jokaisen käsitykset ja mielipiteet arvioida sen suhteen, kuinka todenmukaisia ne ovat. Kun ja jos siis pidämme Raamattua kiistattomana totuuden lähteenä, Jumalan ilmoituksena ihmiselle, jolloin siitä ei tarvitse erikseen kiistellä, (sen kunkin sanoman muodosta ja merkityksestä sitten kenties)…

En juurikaan tunne ketään, keltä voisin tätäkään dilemmaa kysäistä, joten postaan sen tänne ja jos näitä joku käy lukemassa ja jos tuohon olisi kellä mitä sanottavaa, niin olisin kiitollinen, jos siihen jaksaisi jotakin kommentoida. Ellei muuta, niin sopiipahan sitten mennä entisestään sekaisin, kun sopantekoon tulee sitä useampi kokki.

Ellei muutoin, niin mikäli sinun käsityksesi oikeasta profetiasta noiden suhteen on toinen, kuin minun, niin lienee parempi, ettet enää tämän kirjoituksia lueskele. Joutunet lie muutoin vaaraan tulla eksytetyksi. Voinen sen toki ilmaista, jos sitten milloin tulen siihen lopputulokseen, että muutan mieleni ja Sanan perusteella totean näistä juurikin sen toisen olleen oikeassa.

Tällä erää aion näihin suhtautua siten, etten kyseistä opettajaa varmuuden vuoksi enää kuuntele, ennen kuin saan asian tutkittua, sillä se hedelmä jota usein hämmästellen saan omassa elämässäni katsella ja sen ilmentymisiä seurailla, on kuitenkin käsittääkseni kiistattomasti juuri sen Sanan ja Hengen mukainen, jonka Jumala omassa Sanassaan hyvän hedelmäksi ilmaisee ja minkä kuvaa olevan oman sydämensä mukaista tässä maailmassa vaellettaessa.

Selkeyden tuulia näin odotellen, iloista viikonloppua.

 

 

Ps. Niin se oma valintani noiden kahden suhteen? Ilmaisen sen tässä kevään mittaan.

Leave a comment »

Helvetti?

Viiltää kipeästi ja syvään, jos rakkautesi kohde valitsee viettää aikansa mieluummin muualla kuin kanssasi silloin, kun mahdollisuus olisi myös valita toisin.

Miten lukuisten naamioiden taa se kätkeytyykään. Miten monia verhoja tai korvikkeita kehittelee ylleen ja peitteekseen, ettei SEN kivun äärelle vain joutuisi.

Se on kuin yksinäisen pöllön iäinen päättymätön huuto autiudessa, jossa ei ole muuta kuin sen huuto.

Mieluummin tuhotaan kansakuntia, murhataan, raiskataan maa, ostellaan turhaa ja sairastutaan eri itsetuhon muodoin.

Jos et milloinkaan kokisi pienintäkään halua erota hetkeksikään rakkaastasi, miten sen kestät, että rakkaasi kääntää sinulle selkänsä osoittaessaan pitävänäsä jotakin läsnäoloasi tärkeämpänä?

Jumalan rakkaus sinua kohtaan sai hänet uhraamaan Poikansa, jotta pääsisit hänen luokseen. Sille, joka tälle tielle astuu, hän antaa Henkensä ettei hänen koskaan enää tarvitse kokea hetkeäkään erossa rakkaastaan.

 

Mikä sinun valintasi on?

Jääkö kohdallesi maailmankaikkeuteen kaikumaan ikuinen, lohduton pöllön huuto?

Entä jos silloin sen kokijana oletkin itse?

 

“Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit”, on hänen keinonsa ja pyrkimyksensä säästää sinut juuri siltä.

Sillä hän ei tahdo hyljätä ainuttakaan.

 

 

Leave a comment »

Esirukouspyyntöjä

Tulin laittaneeksi hiljan oveeni lapun, joka kertoo, että postiluukusta saa jättää esirukouspyyntöjä.

Se taisi iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska seuraavaa mainospostia ei jaettu minulle lainkaan. = ) Oletan käyneen niin, että jakaja vain huomasi lapun, ei lukenut sitä ja oletti sen sisältävän mainosjakokiellon.

Olen aika tunnollinen mainospostin läpikävijä ja tykkään tehdä löytöjäkin sen kautta, kuten nytkin, että olisi tarjolla jo tovin kaipaamani kaltainen paistinpannu ja peräti hintaan, johon tällä hetkellä voisin sen ostaa, joten toivon, että mainostenjakaja huomaa, mitä lapussani oikeasti lukee.

Tai sitten teen niin, että nostan lappua hiven ylemmä, jottei se yhdisty suoraan postilaatikkoon. Laitetaan sitten vaikka nuoli alaspäin lisäksi. =)

Toisaalta, olen toki ajoittain miettinyt, tulisiko mainosten tulo jo torpata, onhan elämässä toki tärkeämpääkin tehtävää ajalleen, kuin kuikuilla markkinatalouden houkutusten perään. Mutta toisaalta tänään mietin niinkin, että kun toiselle jakamiensa mainosten määrän mukaan maksetaan, niin tahdonko hänen suustaan sen leivän viedä.

No, niin. Eihän se nyt ehkä siten mene. Jakoalueen talouksien mukaan, jäi siitä sitten osa luukkuun jakamatta tai ei, mutta joka tapauksessa, jos tahdon lopettaa niiden vastaanoton, tahdon voida itse sen päättää. Onhan Tamperelainen esimerkiksi jo vuosia pääasiallinen uutislähteeni!

Tänne tämän kunhan nyt siksi, kun tuli mieleen, että voisi tuon esirukouspyyntöajatuksen jakaa muillekin vinkiksi, jos kuka Herran tuntee, että on toistenkin edestä pääsy Isän eteen heidän asioissaan.

Johan se suunnatonta luottamusta häneen osoittaisi siltä aremmaltakin, joka jos tosiaan jonain päivänä sattuisi luukusta oman avunpyyntönsä tai kiitoksensa sujauttamaan.

 

Iloista kevättä! Onneksi voimme rukoilla lähipiirin, niin tuttujen kuin tuntemattomienkin puolesta, vaikka emme varsinaisia pyyntöjä siihen saisikaan. Siunausta sinulle!

Leave a comment »