Taivaan Lapsen Taival

Vapahtajani Jeesuksen jalanjäljissä

VARJON ALLA

Kantavat pitkälle.

Varjot menneen.

Arvaamattomia ovat.

Niiden heijasteet.

Vääristävät sen,

mitä oikeasti läsnä.

Niin entisen, kuin nykyisen.

Tulevasta mahdotonta

tulla selkeää, ennen kuin

oikenevat muodot vastaamaan

TODELLISUUTTA.

Mikä on todellisuus varjon alla?

Päästävä liki VALOA,

jotta väistyvät sen muodot.

 

22.7.2015

Advertisements
Leave a comment »

Pakkopullaa?

Itse omat pakkomielteesi rakentelet himojesi pohjalta.

Kuoleman kuiluihin vievät kuvitelmat taiteilet tyhjästä pahan luontosi sanelun mukaan.

Kaukana siitä lokin liito.

Muurahaisen aherrus.

Sinisiiven hento imukärsä.

 

Miten saatat luulla löytäväsi syvän tyydytyksen elämällesi, kun kerran toisensa jälkeen tyydyt korvikkeisiin ja tyhjään pintaliitoon.

 

Sen kissankulta voi kyllä lumota loisteellaan, mutta se on pohjaton kaivo turhuutta täynnä, eikä milloinkaan tuo sinulle sitä, mitä todella tahdot.

Mitä tarvitset.

 

Elämä on yksin taivaan leivästä kiinni. Se on lähde, joka ehtymättä pulppuaa iloa, rauhaa, tyytyväisyyttä. Merkitystä, läheisyyttä, syvintä rakkautta.

Ilmainen vielä kaiken lisäksi.

Lahja, joka vaatii sinulta kaiken.

 

 

Sain nämä tänään keskustorin nurkalla, aiemman aikaisemmin ja tämän tuossa illemmalla. Vielä perään samasta vihosta löytynyt viime kesältä. = )

Leave a comment »

“Pitäisitkö häät Tampereen teatterissa?”

Solmia pyhä liitto maallisen hapatuksen, valheen ja teeskentelyn näyttämöllä.

Silkkaa teatteria? Näytelmää?

Sinne sopisivat ne Herran siunauksen ulottumattomiin muutoinkin jäävät sukupuolineutraalit…

Eikä järin sillä, ettäkö tämän päivän Herran huoneiksi kutsutuissakaan enää juuri Elävän Jumalan siunausta läsnä olisi.

Hän kun vain yksinkertaisesti ei asetu samaan taloon valheen kanssa.

Ja on itse määritellyt arvonsa.

Leave a comment »

“Uudessa elämässä vaeltaman…”

Hiljan mietin, miten elämä on kuin lankakerä, jota seurailemme arkemme valinnoissa ja tapahtumissa. Tietänet ne pelit/tehtävät, joita on, kun on vaikka vaihtoehdot A, B, C ja D lankoja, joita tulee sitten seurata löytääkseen, miki minnekin vie. Yhdistyy sitten pakettilähetys oikeaan osoitteeseen, tai naru ilmapalloon…

No. Joskus käy niin, että ei löydykään oikea ‘osoite’. Langat saattavat mennä niin sykerölle, että lähteekin vahingossa seuraamaan väärää lankaa, joten ei voikaan osua sen oman lankansa määränpäähän, vaan joutuu harhaan.

Mietin, ettei auta kuin palata alkuun, tai vähintäänkin siihen kohtaan, jossa vielä selkeästi tiesi oman lankansa kulun. Koettaa uusiksi, jos erottaisi sen oman polun. Sitten tuli mieleen, että kun Jeesus Golgatalla voitti kuoleman ja synnin vallan ja meidät on kutsuttu kuolemaan hänen kanssaan ja heräämään uuteen elämään, että olisiko se pikemmin niin, että Jumala katkaisee vallan yhteytemme entisen elämämme lankaan.

Siirrettynä pimeyden valtakunnasta hänen rakkaan Poikansa valon valtakuntaan. Vaikka hänen tiedossaan kaikki askelemme olisivatkin olleet jo luomakunnan alusta, tarkoittaako se kuitenkaan sitä, etteikö pelastus Kristuksessa uudistaisi polkuamme. Ettei siis niin, että alusta asti olisimme saaneet käyttöömme vain sen yhden langan, vaan että hän uudestisyntymässä antaa meille uuden.

Antaa menneiden olla, sen solmuja ei ole tarkoituskaan selvittää. Ei ole tarvetta etsiä sykeröistään omaa tietään ja taas ehkä uudelleen joutua umpikujaan tai toisten poluille, vaan Hengen johtamana kulkea sitä uutta pitkin, jonka hän kyllä jo silloin ennen aikojen alkua meille valmisti, mutta jonka saamme käyttöömme vasta, kun antaudumme täydellisesti hänelle tehden parannuksen omilta teiltämme ja saamme sen jälkeen hänen Henkensä johtamina kulkea uutta tietä, jolla eksyminen ei ole edes mahdollista.

Kaunis kuva. Varmasti auttaa vielä monta kertaa. Mutten aivan varma ole siitä, onko se juuri noin. Niin monta kertaa on eksyksiin menty. Ehkä se etenee askel kerrallaan juurikin niin, että välillä palataan takaisin. Tarkistetaan suuntaa ja se, että ollaan omalla tiellä. Kuullaan oikeaa ääntä.

En tiedä. Ehkä jonain päivänä selviää, kummin, jos jommin kummin. Tänään katson kohdallani olevan niin, että on vähintäänkin tarkistettava oman lankansa väri ja laatu, löydettävä kohta jossa harhaan mentiin ja katsottava tarkemmin, mihin suuntaan tie vie. Muutoinhan en voi mitenkään päätyä sinne, mikä on se ainutlaatuinen oma määränpää. Vai muutammeko sitä juurikin matkan varrella?

Jos vanhurskas kääntyy tieltään ja tekee synnin, kuolee hän syntinsä tähden, mutta jos syntinen kääntyy teiltään ja tekeekin vanhurskauden, ei hänen syntiään tulla muistamaan, vaan hän saa elää.

Se, miten taivaltamme vaellamme, miten suhtaudumme eteemme tuleviin asioihin ja minkä varassa valintamme teemme, ehkä se hetki hetkeltä kuljettaa meitä… milloin tuhoon, milloin elämään? Kilvoitelkaa, on käsky. Harjoittakaa tointanne siten, kuin se, joka voittaa… Paavalikin kerran sanoi, että hän lyönnein kurittaa ruumistaan, ettei itse toisille saarnattuaan kävisi kelpaamattomaksi. Toiset puhuvat siitä, ettei pelastustaan voisi hukata, että päämäärä on varma, täysin valinnoistamme ja teoistamme riippumatta. Kummin se on? Se ei voi olla molemmin päin.

Kiusauksissa oma halumme vetää ja houkuttelee meitä. Jumala ei ketään pahalla koettele. Hän ei räätälöi lankeemuksia eteemme, mutta lupaa voiman ne kestää ja valmistaa tien ulos, jos käännymme hänen puoleensa, emmekä kuvittele omin voimin pärjäävämme. Eivätkö niissäkin kohdin langat usein sotkeennu siten, että on vaikea havaita mikä missäkin kulkee? Ja menneemme joka tapauksessa luo oman helminauhansa jälkeemme. Emme voi sitä muuttaa, mutta siellä se on. Ei kai sen tuhkien äärellä kenen liikoja aikaansa tarvitse viettää, mutta eikö, kuten Israelin erämaavaelluksesta, ole tarkoitus omastakin taipaleestamme kyetä opiksemme ottamaan, jotta vastaisuudessa voisimme välttää samat karikot?

Kuinka usein vaikuttaakaan siltä, että yhä vain, uudelleen ja uudelleen lankeamme tasan samaan monttuun, kuin niin monasti ennenkin. Turhauttavaa. Mutta jospa se vain on sitten niin, että eteenpäin ei voi päästä, ennenkuin se on opittu, mikä on opittava, jotta voisi toisin toimia. Kuten toden ja valheen väli. Emme vain tiedä sitä, mitä emme tiedä. Koskekoon vaikka kuinka paljon sen tähden tapahtuvat vahingot, mutta muuksi se ei muutu ja jatkaa koskemistaan, kunnes totuus ilmaisee sen, mikä on valhe ja voimme sen eri tavoin ottaa tulevissa askeleissamme huomioon.

Muutos on yleisestikin ihmiselle tuskallista ja usein vaikeaa. Saati sitten se, että kenties vuosikymmeniä hellimämme käsitykset on laitettava uusiksi ja tämän uuden tiedon varassa korjattava taivaltamme. Ei, se ei ole mikään pikkujuttu.

Olisiko sen kerämme kanssa niin, että uudestisyntymässä lankamme vaihtuu. Ei katketen, vaan vain muuttuen, kuten sanoo, että muuttukaa mielenne uudistamisen avulla sen kuvan kaltaiseksi, joka teidät loi ja miten meidän tulee Sanan avulla vangita jokainen ajatuksemme kuuliaiseksi Kristukselle. Työtä, työtä, työtä, valintoja ja vahinkoja, mutta kuitenkin pelastuksen levosta käsin niin, että kun vain antaudumme tuolle muutokselle, saamme siihen voiman ja viisauden. Hän itse saa sen meissä aikaan. “Työn vaikeus” siihen tulee pikemmin siitä, miten vastahankaan ihminen luonnostaan on muutokselle ja haluton ottamaan opikseen ja toimimaan toisin.

Eli kärsivällisyyttä, armollisuutta, uskoa ja luottamusta siihen, että edes silloin, kun lankamme sotkeentuvat, tai olemme jälleen lähteneet seurailemaan toisten käsityksiä ja mielipiteitä tai muuten jäljittelemään jotakin, mikä ei juuri meitä varten ole, niin meidät kyllä autetaan taas omalle tiellemme, kun vain säilytämme halukkuutemme hänen Sanansa mukaan ojentautua ja kuulla sitä ääntä, joka turvaksemme on suotu. Johan sen halukin tosin on siis hänen työtään meissä, mutta kontollemme jää sen kuuleminen. Siis noudattaminen.

Koska tuskin turhaan on sanottu niinkään, että jos vanhurskaani vetäytyy minusta pois, ei minun sieluni mielly häneen. Rakastava Taivaallinen Isämme ei tahdo pakottaa itseään kenenkään elämään. Hän tahtoo meidät kyllä ja joskus auttaa tietämme vaikka katkaisemallakin narun ja selvittää meidän sotkujamme… mutta jos kieltäydymme itsepintaisesti kuulemasta ja seuraamasta sitä tietä, jonka hän meille osoittaa…

Tänään tahdon astua takaisin omalle tielleni. Kaiketi on merkityksensä silläkin, että tämänkin harhapolun… mutta käsittääkseni tosiaankin harhapolun. Kyllä niin monessa kohtaa pyrki oma mieli vääntämään hänen selvän Sanansa ja ohjeensa vinoon, että ei se enää hänen valmistamansa polku ollut. Hän kun ei koskaan johdata meitä toimimaan Sanansa vastaisesti, eikä erikseen jakele lupia sellaiseen, jonka itse vääräksi osoittaa.

 

Pyhä, puhdista linssini siten, että näen, minkä sinä näet.

Puhdista korvani kuulemaan sinun Henkesi ääni.

Vala Golgatan kallioperustalla sydämeni kuuliaiseksi Sanallesi

ja suo ymmärrys arkeni tilanteissa sen soveltamiseen tahtosi mukaan.

Aseta askeleni niille sijoilleen, jotka sinä jaloilleni olet valmistanut.

Varjele mieleni harhailemasta tämän maailman tummille vesille.

Ole karttani, majakkani, valoni pimeyden keskellä.

Siitä kiitän, amen.

Leave a comment »

Oma taival

Yhä näitä hälinöitä ympärillä.

Johtavat harhaan.

Miten sinun ainutlaatuinen tiesi

voisi toisia seuraamalla avautua?

Heillä on omat tiensä.

Kullekin meistä annettuna lankakerä,

joka mutkittelee arkemme poikki.

Emme voi löytää oman lankakerämme

päätä, elämämme päämäärää, omaa

“postilaatikkoamme”, jos seuraamme väärää kerää.

Oletko sinä joskus solmukohdasta

lähtenyt seuraamaan väärää tietä?

 

Ei silloin auta muu, kuin palata

takaisin solmukohtaan.

Tarkastaa elämänsä viitteet tunnistaakseen

oman lankansa ja katsottava tarkemmin,

mihin se oma polku oikeastaan solmusta

lähtee kulkemaan, mihin se johtaa.

 

Päämäärää emme tiedä ennen kuin

sen saavutamme.

Mutta milloinkaan emme pääse perille,

jos seurailemme vain muiden lankaa.

Tai ellemme sitä havaittuamme palaa

ja astu omalle tiellemme.

 

Pyhä, armahda erheeni ja palauta minut.

Tarvitessa palauta aivan alkuun…

Vai annatko tästä eteenpäin uuden tien?

Katkaise vanhat solmut pois.

Anna korvat kuulla, mihin Henkesi johtaa.

Tahdon astua sinun valmistamallesi tielle.

Sille ainutlaatuiselle minua varten,

jonka jokainen askel tuo sinua kohti.

 

Kasvattaa minua Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.

Ja lopulta: TUO MINUT KOTIIN! Amen.

Leave a comment »