Taivaan Lapsen Taival

Vapahtajani Jeesuksen jalanjäljissä

Pulinoita ja pillastuksia

http://www.youtube.com/channel/UCb1zFIKZd5vu5ZsrxTqKS_g?spfreload=5

 

Jotta kun siinä nyt kesällä niin pääsi käymään, että aloinkin tehdä videopäiväkirjaa, niin pistänpä linkin kanavalle, mikäli täällä joku joskus käy näitä lukee ja sattuu kiinnostaa, kuka tekstin takana on oikein.

Se on aikas lailla suoraa puhetta kaikkine älyttömyyksineen, eikä välttis perheen pienimmille käypää kaikin paikoin… mutta tulipa nyt ensikeinoksi käsitellä kaikkea sitä, mitä vuosikausia olen pyrkinyt käsittelemään päästä.

Pitkälti kyse on siitä, että saisi väärän häpeän ja syyllisyyden kaavun päältään, pois mahdollisuudet piiloutua ja joutua edesvastuuseen teoistaan yms. Niin kovin monia vuosia mennyt hukkaan empiessä ja piilotellessa, kuvitellessa, ettei kukaan voi välittää ja että jos joku minusta jotakin tietää, juoksisi hippulat vinkuen karkuun, eikä tahtoisi olla missään tekemisissäkään.

Oli niin tai näin, niillä ei väliä. Pyhän arviolla kyllä.

Eli, jos kantti kestää, niin… tarkoitukseni ei todellakaan ole loukata ketään, niin että anteeksi, mikäli sellaista sattuisi pääsemään käymään.

Advertisements
Leave a comment »

Kosminen palapeli

Mikä voi olla osani tässä kosmisessa palapelissä, jota elämäksi kutsutaan?

Mellakoita, ihmiskauppaa, kanssakulkijoita pelottelevia pellejä (siis kirjaimellisesti!), naapuritontin rakennustyömaa, yhteiskunnan hoteisiin päätyneet lapset, kouluttamaton pitkäaikaistyötön ja nyt sairaslomalla pyrkien selvittämään, mihin muotoiseni ja kaltaiseni tähän kaikkeen oikein mahtuu. Mihin kuuluu ja soveltuu, vai kuuluuko mihinkään?

Ellei, miksi osani täällä olen saanut?! Iankaikenko vain harhailen ja hapuan, tarttuen tähän tai tuohon vain havaitakseni, ei kanna, ei kannata, tuhoaa tai turhentaa senkin vähän hyvän, jos minkä itsessään kokee. En tahdo sammuvan sen ilon ja kiitollisuuden, jota elämästäni, itsestäni koen, mutta mihin kummaan minä tänne mahdun ja kuulun oikein?

Onko voinut käydä suunnittelussa error, joka muotoiseni mahdollistanut kyllä, muttei ole osoittanut paikkaa, ei jäsentänyt kokonaisuuttaan siten, että siinä juuri minulle, minun laiselleni oma paikkansa olisi.

Se ihan oma kolo ja tehtävä, johon kukaan tai mikään muu tässä äärettömyydessä ei sovellu. Ei vain voi sitä täyttää tai laillani ilmentää sitä, minkä minä voin.

Tahdon SEN oman paikkani. En muuta.

Onneksi on Pyhä luvannut minussa vaikuttaa sekä tahtomisen että toiminnan, jotta ne hyvät työt, jotka hän on varalleni valmistanut, toteutuvat. Ne, joita varten hän MINUT on luonut.

En ehkä kohdallani näe sen muotoja. En tunne sen muodostumisen toimintatapaa. Ei ole olemassakaan yksityiskohtaista manuaalia, jonka perusteella ennalta tietäisin ja kokemuksesta harjaantuisin näkemään mistä mitäkin, kuinka tahi milloin.

Vain hän tietää kudelmansa muodon. Jokaisen kohdan, joihin hän askeleeni ohjaa, antaa ääneni kuulua, silmieni nähdä.

Vain valmentautumalla tuntemaan hänet ja luottamaan Pyhään voin vakuuttua siitä, että juuri se täyttyy ja tapahtuu, minkä hän astiani kautta on suunnitelmissaan ajatellut täällä toteuttaa. Kuinka ja milloin. Kunhan kuulen ja tottelen.

Poikansa kautta hän antoi mallin miten toimia. Mitä on elää luottamuksen varassa Pyhään Jumalaan, jonka tahto on hyvä ja sydän pienen ihmisen puolella. Oman kunniansa tähden!

Voi suunnaton mikä riemu! Mikä armo saada se tänään ymmärtää! Pyhä valmenna sydämeni kuuliaisuuteen. Anna silmät nähdä, korvat kuulla se ja vain se, minkä sinä ohjeistat kätteni tehdä, astua jalkani ja kieleni pukahtaa.

Kiitos ylistyksen sävelistä, joita kunniaksesi ja omaksi rohkaisukseni, turvakseni ja lohdukseni saan soittaa ja laulaa. Joiden kautta arjessani konkreettisesti havaita ja epäilyn iskiessä itseäni muistuttaa, että sinä olet, olen sinun. Minun ei tarvitsekaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan, kunhan nyt, tässä, tänään, astun armosi ja luottamuksen piiriin. Otan kädestäsi kii ja annan sinun johtaa.

Kiitos osastani jonka täytät. KIITOS!

 

26.10.2016 tuon kirjoittelin vihkoon, ajattelin tännekin jakaa = ).

Leave a comment »

Tee minut uudeksi!

Tee minut uudeksi! En enää kestä vanhaa. En jaksa sitä, mikä on pitänyt minut otteessaan nämä menneet jo kohta kolmekymmentä vuotta…

Tee minut uudeksi, jotta jonain päivänä voisin elää todeksi edes sen vähän hyvän, jonka joskus ohimennen olen havainnut itsessäni. Nyt en voi, koska se paha, jota olen, jota jokainen ruumiini solu mukanaan kantaa kaikkeen siihen minkä kohtaan, mihin ryhdyn, kenet tapaan, mitä aionkaan estää tekemästä lähes kaiken sen, minkä tiedän olevan oikein, mikä olisi hyvää, mistä saattaisin saada kerätyksi ihmisyyden kuvan jonka kauneuden turvin voisin jaksaa eteenpäin oikein tehden, enkä aina tuhoten sen mihin liityn.

Tee minut uudeksi. Olen ruma, olen köyhä, olen raihna. Olen valheellisen hyvinvointimme ylensyönyt irvikuva. Etova totuus siitä saastasta ja liasta, jota ihmisemme ympärillään päivästä päivään näkevät ja silti siltä silmänsä sulkien kieltävät olemassaolon, koska liiaksi pelkäävät itsensä heijastumaa siinä, mitä halveksivat ja tekopyhästi pahaksi kutsuvat kuvitellen itse olevansa puhtaat…

Olen ruma olen köyhä olen raihna sen vuoksi, etten ympäristön muokkaamana kykene tuomaan julki aitoja tunteitani, kiintymystäni, rakkauttani, hyväksyntääni edes sinulle, jota eniten maailmassa rakastan, koska se millaiseksi olemme itsemme ja maailmamme luoneet aiheuttaa mustasukkaisuutta ja vihaa ja epäluuloja ja pelon, että jos sinulle itseni paljastan menetän sinut, koska ne samat sinussa saavat sinut kavahtamaan luotani ja jään yksin ja tuhoudun, vaikka sen riski onkin ainoa todellinen keino kyetä yhdistämään meidät sitein, jotka todella kestäisivät valamme “tahdon”.

Tee minut uudeksi. Kuori minusta pois kuin sipulista kerros kerrallaan vaikka kuinka suuret itkut aiheuttaen kaikki se valhe ja vanha, mikä estää minua kasvamasta omaksi itsekseni ja meitä olemasta onnellisia itsestämme ja toisistamme ja elämästä, joka aivan liian suurenmoinen tuhottavaksi ulottuviltamme tällä tavoin.

Kuinka moni teistä lopultakaan voi ihan oikeasti sanoa tuntevansa tämän elämän aiheuttaman riemun? Moniko teistä? Onko teidän sipulinne todella kuorittu ydintä myöten? Jos on, voi hyvät ihmiset neuvokaa miten, kuinka sen teen, miten saan toteutettua muodonmuutoksen, jonka majani mato vaatii toteutuakseen ennen kuin se voi sisimpänsä perhosen päästää valloilleen, vaikka vain lyhyeksikin elämänsä ajaksi. Kuitenkin toteuttamaan juuri oman elämänsä tarkoitus. Kokemaan sen riemun, jonka Luoja juuri sille on varannut elämän antaessaan!

Tee minut uudeksi! Menee hukkaan näin kaikki se hyvä jonka olet varannut lentoani varten. Kaikki ne aarteet, jotka polullani odottavat löytämistään… Kaikki ne surulliset kasvot, joille voisin tuoda hymyn… Se ymmärrys ja rakastava halaus, jonka lapseni tarvitsisi silloin, kun on pienessä rinnassa suru väärinteosta ja jo valmiiksi pelko rangaistuksesta, joka varmasti myös tulee, jollei tätä vanhaa petoani pystytä taltuttamaan ja luomaan tilalle uutta. Sellaista, joka kykenee antamaan anteeksi, rakastamaan.

Tee minut uudeksi. Muuta en pyydä. Se on paljon, mutta vähempi ei riitä. Tee minut uudeksi, auta. En jaksa yksin, en osaa, en kykene. En voi. Tee uudeksi, koska vanha tuhoaa. Sellaiseksi, joka kykenisi rakastamaan. Anna silmät nähdä uuden itseni palojen muoto, jotta voisin koota niistä sen, mitä todella olen. Anna voimaa vastustaa vanhan houkutusta, sen helppoutta, sen unta. Sen sitä mikä minut nyt tämän saa kirjoittamaan. Auta minua! Autathan… Ole peilini, totuudenmukainen ja tukeni minun kyetä katsomaan siihen. Luottamaan…

 

Vastaan vanha teksti ajalta: 23.7.2001, ajattelin sen tänne, kun kuvaa kuitenkin yhä kovin hyvin myös tätä päivää… Hiven sekavaa, puhuako läheiselleen, vai Jumalalle. Vain hänhän meidät voi siten uudistaa ja täyttää tarpeemme tätä elämää varten. Siunaus sentään, jos matkallamme tuki arjessakin sitä edetessä. Iloa sinulle!

Leave a comment »

Helvetti?

Viiltää kipeästi ja syvään, jos rakkautesi kohde valitsee viettää aikansa mieluummin muualla kuin kanssasi silloin, kun mahdollisuus olisi myös valita toisin.

Miten lukuisten naamioiden taa se kätkeytyykään. Miten monia verhoja tai korvikkeita kehittelee ylleen ja peitteekseen, ettei SEN kivun äärelle vain joutuisi.

Se on kuin yksinäisen pöllön iäinen päättymätön huuto autiudessa, jossa ei ole muuta kuin sen huuto.

Mieluummin tuhotaan kansakuntia, murhataan, raiskataan maa, ostellaan turhaa ja sairastutaan eri itsetuhon muodoin.

Jos et milloinkaan kokisi pienintäkään halua erota hetkeksikään rakkaastasi, miten sen kestät, että rakkaasi kääntää sinulle selkänsä osoittaessaan pitävänäsä jotakin läsnäoloasi tärkeämpänä?

Jumalan rakkaus sinua kohtaan sai hänet uhraamaan Poikansa, jotta pääsisit hänen luokseen. Sille, joka tälle tielle astuu, hän antaa Henkensä ettei hänen koskaan enää tarvitse kokea hetkeäkään erossa rakkaastaan.

 

Mikä sinun valintasi on?

Jääkö kohdallesi maailmankaikkeuteen kaikumaan ikuinen, lohduton pöllön huuto?

Entä jos silloin sen kokijana oletkin itse?

 

“Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit”, on hänen keinonsa ja pyrkimyksensä säästää sinut juuri siltä.

Sillä hän ei tahdo hyljätä ainuttakaan.

 

 

Leave a comment »

Sinua vastaan

Sain tämän laulun joskus 1994 tienoolla, kun Raumalla seikkailin:

 

En tunne maata jonka päällä jalkani astuu,

en tunne tuskaa sisälläin.

En ihmisiä joita kohtaan, en enää edes itseäin.

 

En kuule ääntä sydämein, en herää.

En tiedä mitä tekisin.

Totuuden tuli on liian kuuma se polttaa, vaik’ rakkautta kaipasin.

 

 

Herra taivaan, ota ohjat käsiis, vie minut takaisin.

Sille tielle, jonka kerran kohtasin.

Herra taivaan, ota minut syliis, annathan anteeksi.

Sinua vastaan, sinua yksin rikoin niin.

 

 

 

Saas nähdä jos joskus lisää säkeistöjä, sävel jo löytyy = )

Jos keksin keinon audion tänne liittää, niin perästä kuuluu.

Leave a comment »