“Minäkin tässä akryllimaaleilla Sinikalle raapustin synt. kortin. Niillä taitaisi olla aika helppo maalata, kun vaan olisi taitoa ja viitsisi opetella. Sinulta ainakin sujuisi!!!”
Tuo yllä on siis lainaus äitini viestin lopusta minulle ja alhaalla on vastaukseni hänelle, kun jo pulssi on huidellut sydänkohtauksen vaaraa ja hiven onnistuin rauhoittumaan. Ihme, että edes vastasin, mutta tuli sitten mieleeni, että entäs jos:
“Kunhan kaikessa yksinkertaisuudessaan koetan mahdollisimman ystävällisesti saada kysytyksi, että oletko oikeasti itsestäsi siinä käsityksessä, että et osaa tai kykene tai että kättesi jälki olisi jotenkin huono tai peräti pahempaa kuin muiden?
Jos niin on, voisi olla korkea aika tarkastella aikaansaannoksiaan tarkemmin ja tajuta, että totuus on toinen.
Jos esität kyseisiä arvioita ja julkituot moisia heittoja tietäen sen, että osaat… en ihan oikeasti jaksa ymmärtää. Miksi?
Vuosien saatossa olen monet kerrat kuullut, kuinka mitätöit toisten kiitoksen tai kehun ja teet itsestäsi alempaa, huonompaa ja vähempää kuin toinen arvioinut on. Miksi et voi vain kiittää?
Sen jälkeen joka tapauksessa on ainakaan turha kuvitella että kukaan voisi sanaasi luottaa, kun mollaat omasi, jonka toinen hyvin voi nähdä olevan hyvä ja kehut toisen, josta toinen itse on epävarma… miten tyttärenikään kanssasi voi oppia omaan lahjakkuuteensa luottamaan, kun tilanne on tämä???
Olen niin hirvittävän raivon täällä itsekseni tuon viestisi lopun tähden läpikäynyt, että on sanottava, mikäli vaaraa moiseen olisi joskus uudelleen, pitäisin parempana olla sinua koskaan enää edes näkemättä… mutta koetan nyt siis kerrankin fiksusti koettaa sanoa asiasta, jos sen tiimoilla ehkä jotakin parannusta voisi olla tapahduttavissa.
Ajattelethan asiaa. Kiitos ja iloista viikkoa teille. tyttäresi Päivi”
Tämä nyt voi ylipäätään vaikuttaa oudolta ja tarpeettomalta tänne liittää, mutta itselleni tämä on niin valtava kasvun harppaus ja uuden tien kulkemista, etten voinut olla niitä liittämättä esimerkiksi siitä, millaista tuskaa ja vahinkoa voi ajattelemattomuuttaan tai turhaa vaatimattomuuttaan saada aivan tarkoittamattaankin aikaan.
Ja hyvänen aika, rakastan tytärtäni ja todella toivon, että hän oppisi näkemään omat lahjansa, oikeissa mittasuhteissaan, mutta ettei tarvitsisi valheellista kehua ja mielistelyä tai muuta puuta heinää paskaa laillani omaksua ja kuulla ja sen tähden itseään maan rakoon oppia ajamaan, kun ei tajua, että voi ja osaa, kun toinen kerran mallillaan antaa ymmärtää jotakin aivan muuta.
Jep. Joo, olen oikeastaan aika kiitollinen tästä. Ja nyt tähän perään ilmaisen senkin, minkä tuota kuohuttanutta viestiä aiemmin Isältä itseltään itselleni lahjaksi tälle päivää sain ja minkä perusteella tuostakin jo helpommalla selvisin, kun ajattelin, etten voi sen perästä NIIN paha olla, kuin reaktioni tuohon sitten olisi muutoin antanut ymmärtää.
Hyvää päivää sinulle! Olethan ystävä itsellesi ja kehut toisenkin vain vilpittömästi!
Taivaan Lapsen Taival 