Maailman varjot

Lieneekö sitten kuitenkin niin, että eletyn elämän ja ympäröivän maailman aiheuttamat varjot saattavat estää tässä elämässä elämästä täyttä elämää?

Mitä on täysi elämä?

Jos ensimmäisenä ja tärkeimpänä pitää Jumalan tahtoa ja hänen Sanansa noudattamista ymmärryksensä mukaan, on paljonkin, mitä tämän elämän aikana ei tule tehdä tai mistä osallisena olla.

Lihan pyyteet ja halut, vaikka kuinka luonnolliset ja inhimilliset, on yhtä kaikki alistettava ylemmän ja korkeamman lain alle. Niiden perusteiden, joiden varassa kaikkeus lepää ja tulevaisuus on taattu. Jos annamme impulsseillemme myöten aina kun siltä tuntuu ja mieli tekee, mihin joudummekaan?

Jos ja kun huomaa, tulee johtopäätökseen, jossa vaikuttaa todemmalta erehdys, kuin sen mahdollisuus, että voisi näinkin olla, niin eikö silloin tule korjausliike suorittaa? Olkoon sitten kyse vanhojen tapojen mukaisesta reaktiosta joka upottaa turmeluksen suohon ja vie tielle, joka ei voi millään Isää miellyttää (kuten nyt siis ylensyöntiin ja oksentamiseen turvautuminen vaikeiden asioiden ja tunteiden kohdatessa) tai se, että liimailee omien pyyteidensä ja toiveidensa mukaan merkityksiä asioille, joilla ei todellisuudessa kyseisiä merkityksiä ole.

Eli korjausliike. Sanan perustalla. Jos SE kerran on tuonut minut tähän ja katson muutoksen elämässäni olevan siunaava ja hyvä ja Hengen mukainen, niin miksi ihmeessä tässä kohtaa jättäisin saman Sanan perusteella tekemättä sitä, minkä oikeaksi koen ja kiistattomasti näen sellaiseksi, mikä ei saa enää ottamallaan kurssilla eteenkäänpäin kulkea.

Ei sillä, että näistä juurikaan ymmärtäisin. Voi kun voisinkin sanoa tajuavani missä mennään. En voi. En voi kuin toivoa ja luottaa siihen, mitä tässä matkan varrella niin monasti rukoillut olen, että Pyhä vaikuttaa tahtonsa mukaan. Ja siis ojentautua sen Sanan mukaan, minkä ymmärrän.

“Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Heprealaiskirjeen 11:1. Sen puhuttelemana syksyllä 2012 alkoivat viimein jäädä päihteet ja haureus. En kai minä nyt hyvänen aika voi siitä tässäkään kohden luopua, vaikka kuinka tekisi mieleni vääntää asiat muotoon, jossa voisi lihansa halujen mukaan toimia tavoin, joille ei kuitenkaan Sanan valossa oikeutusta löydä.

En sen enempää syömishäiriöideni kuin inhimillisen rakkaudenkaipuunkaan suhteen. On tärkeämpiäkin asioita, kuin himossaan mättää suuhunsa sellaista, mikä lopulta turmelee terveyteni ja suhteeni Jumalaan, tai kaivata olla kainalossa ja tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi ihmisten taholta tässä maailmassa.

Jumalan tahto on AINA tärkeämpää. Sana, joka ei koskaan muutu tai katoa, on tärkeämpää. Jos se tekee minusta tyhmän, tehköön. Väistämättähän inhimillisesti mielessä käy, onko vain menneen haavojen tähden niin rikki, ettei kykene havaitsemaan hyvää elämässään, kun se kohdalle osuu? Onko olemassakaan Jumalaa, joka olisi oikeutettu “sanelemaan” rajat elämälleni?

Ainoa kokemus rakkaudesta, joka minulla on taipaleeni varrella ollut, on Sana. Se Jumala, jonka Raamatun Sana ilmoittaa. Puolestani kuollut Jumalan Poika, Vapahtajani Jeesus Kristus ja sen ikuisen elämän toivo, josta Sana kertoo.

Sen varassa on tultu tähän. Ja mitä muutosta sen johdosta itsessäni ja elämässäni näenkään. Mitä hyvää tiedän sen merkitsevän jokaiselle, joka siihen tarttuu.

Ei. Siitä en ole valmis luopumaan. Sitten mieluummin kärvistelen läpi epäilykset ja hädän ja yksinäisyyden… kuin riskeeraan sen, että kadotan uskoni ja Sanan ilmoittaman Jumalan. Pyhä suo etten enää tallo Poikasi Jeesuksen verta jalkoihini ja että voisin kasvaa yhä syvemmin ja enemmän siihen osaan, jonka olet varalleni valmistanut. Kiitos, ettet jää harhapolkujenikaan valtaan, etkä niistä minua soimaamaan, vaan tahdot saattaa minut kalliopohjalle kaikilla elämäni saroilla.

Pyhä käsiisi tämän kaiken. Itseni, elämäni, tahdon antaa. VAIN sen, mikä sinulla on varattuna elämäni varalle tahdon osaksi taivaltani. Suo silmät nähdä ja korvat kuulla oikein. Suo kuuliainen sydän noudattaa Henkesi johdatusta kaikessa. Anteeksi erheeni ja ontumiseni matkan varrella. Kiitos Jeesus verestäsi, joka nämäkin peittää.

Minkälaisten kamppailujen äärellä sinun elämäsi tänään liikkuu?

Muista: Aina voit luottaa Jumalaan ja hänen Sanaansa. Ne eivät, kuten tunteet tai olosuhteet muutu eivätkä horju. Sentään jotakin, mihin voimme aina luottaa!