Mikä voi olla osani tässä kosmisessa palapelissä, jota elämäksi kutsutaan?
Mellakoita, ihmiskauppaa, kanssakulkijoita pelottelevia pellejä (siis kirjaimellisesti!), naapuritontin rakennustyömaa, yhteiskunnan hoteisiin päätyneet lapset, kouluttamaton pitkäaikaistyötön ja nyt sairaslomalla pyrkien selvittämään, mihin muotoiseni ja kaltaiseni tähän kaikkeen oikein mahtuu. Mihin kuuluu ja soveltuu, vai kuuluuko mihinkään?
Ellei, miksi osani täällä olen saanut?! Iankaikenko vain harhailen ja hapuan, tarttuen tähän tai tuohon vain havaitakseni, ei kanna, ei kannata, tuhoaa tai turhentaa senkin vähän hyvän, jos minkä itsessään kokee. En tahdo sammuvan sen ilon ja kiitollisuuden, jota elämästäni, itsestäni koen, mutta mihin kummaan minä tänne mahdun ja kuulun oikein?
Onko voinut käydä suunnittelussa error, joka muotoiseni mahdollistanut kyllä, muttei ole osoittanut paikkaa, ei jäsentänyt kokonaisuuttaan siten, että siinä juuri minulle, minun laiselleni oma paikkansa olisi.
Se ihan oma kolo ja tehtävä, johon kukaan tai mikään muu tässä äärettömyydessä ei sovellu. Ei vain voi sitä täyttää tai laillani ilmentää sitä, minkä minä voin.
Tahdon SEN oman paikkani. En muuta.
Onneksi on Pyhä luvannut minussa vaikuttaa sekä tahtomisen että toiminnan, jotta ne hyvät työt, jotka hän on varalleni valmistanut, toteutuvat. Ne, joita varten hän MINUT on luonut.
En ehkä kohdallani näe sen muotoja. En tunne sen muodostumisen toimintatapaa. Ei ole olemassakaan yksityiskohtaista manuaalia, jonka perusteella ennalta tietäisin ja kokemuksesta harjaantuisin näkemään mistä mitäkin, kuinka tahi milloin.
Vain hän tietää kudelmansa muodon. Jokaisen kohdan, joihin hän askeleeni ohjaa, antaa ääneni kuulua, silmieni nähdä.
Vain valmentautumalla tuntemaan hänet ja luottamaan Pyhään voin vakuuttua siitä, että juuri se täyttyy ja tapahtuu, minkä hän astiani kautta on suunnitelmissaan ajatellut täällä toteuttaa. Kuinka ja milloin. Kunhan kuulen ja tottelen.
Poikansa kautta hän antoi mallin miten toimia. Mitä on elää luottamuksen varassa Pyhään Jumalaan, jonka tahto on hyvä ja sydän pienen ihmisen puolella. Oman kunniansa tähden!
Voi suunnaton mikä riemu! Mikä armo saada se tänään ymmärtää! Pyhä valmenna sydämeni kuuliaisuuteen. Anna silmät nähdä, korvat kuulla se ja vain se, minkä sinä ohjeistat kätteni tehdä, astua jalkani ja kieleni pukahtaa.
Kiitos ylistyksen sävelistä, joita kunniaksesi ja omaksi rohkaisukseni, turvakseni ja lohdukseni saan soittaa ja laulaa. Joiden kautta arjessani konkreettisesti havaita ja epäilyn iskiessä itseäni muistuttaa, että sinä olet, olen sinun. Minun ei tarvitsekaan tietää, mitä huominen tuo tullessaan, kunhan nyt, tässä, tänään, astun armosi ja luottamuksen piiriin. Otan kädestäsi kii ja annan sinun johtaa.
Kiitos osastani jonka täytät. KIITOS!
26.10.2016 tuon kirjoittelin vihkoon, ajattelin tännekin jakaa = ).
Taivaan Lapsen Taival 