Taivaan Lapsen Taival

Vapahtajani Jeesuksen jalanjäljissä

Rakkaudesta, sen vaikeudesta…

Rakkaus. Kaiken pohjalla on rakkaus.

Luja, pyhä, ikuinen.

Läpi vaikeimmankin kantava.

Kutsuva, nostava, auttava.

 

On vain niin voimallinen valhe ja petos,

ajatus siitä, ettei se sinua varten…

että vaikea arjessaan pysähtyä sen

äärelle, kun olevinaan kokemuksesta

pelkää, ettei niin olekaan.

Se onkin se valhe, kun on totuus.

 

Pakenemalla ja peittelemällä,

leikkimällä kuurupiiloa väsyksiin saakka,

koetat ylläpitää illuusiota toivosta,

että se vielä jonain päivänä

koskettaisi sinuakin.

Ja siis vain yhä kaivat omaa kuoppaa.

 

Kun ei tarvitsisi kuin avata silmänsä.

Ojentaa kätensä, tarttua kii.

Ottaa lämpimänä ja pysyvänä lahjana

vastaan, voiden sen varassa sitten,

pystypäin, iloiten, terveesti…

 

Niin rakastunutko tuhoon ja kuolemaan?

Luovuta jo, sinä ihminen pieni.

Katso kohti, tartu kii. Lakkaa väistelemästä.

Olkoonkin, että on hyppy tuntemattomaan.

Olkoonkin, ettei kokemusta ole.

 

LUOTA!

 

Luota askel ja päivä kerrallaan.

Niin sitä kokemusta karttuu ja

huomaat, miten taival taittuu uutta

luoden. Tuoden mukanaan aivan

toisenlaista historiaa.

 

Eräänä päivänä heräät ja näät,

on jo poissa ne valheet, jotka

koettivat estää elämästä.

Eivät merkitse enää. Olet vapaa!

 

Sisimpäsi laulaa ja iloitsee.

Katsovat peilistä kirkkaat silmät.

 

Rakkaus kantaa, ei petä.

Ei jätä eikä hylkää edes silloin, kun

jos kaadut rähmällesi lokaan.

 

Se osoittaa toden todeksi ja

valheen valheeksi.

Enää murheeksi jää, miksen

tarttunut tähän jo muinoin…”

Advertisements
Leave a comment »

Herää jo!

Kerro, etkö kuule, mikset herää!

Pelko, missä sen juuret, onko perää?

 

Vain valheita on kaikki se,

minkä varassa näin matkaan.

 

Lähdit aikoinaan jo aika on,

päästä eroon siitä, hatkaan.

 

On luja iankaikkinen,

perustuksensa tuo.

 

Jonk luo on pääsy jokaisen,

jok Jumalamme luo.

 

On halukas näin pääsemään,

syntinsä tunnustamaan.

 

Se oven ikuiseen elämään,

yhä vielä tänään avaa.

 

Jo luovu ansoista kuoleman,

ne tuhoon vain sut vie.

 

Luo rakkaan Pyhän Vapahtajan,

hänessä yksin on tie.

 

Tuu pian, oi saavu, herää jo!

Hän haavas parantaa.

 

Antaa näin uuden elämän,

kanssas ain vaeltaa.

 

 

Tätä en nyt muista millon, lisään päivän ehkä myöhemmin.

Iloista heinäkuun loppua kaikille! Jos täällä nyt joku joskus ? = )

Leave a comment »

Lakeudeksi sinä!

“Elämä skulaa, peikot tanssii…

Lakeudeksi sinä vuori edestäni.

Aion kulkea pystypäin lävitsesi, en kiertää.

Sinulla ei ole enää valtaa minuun!

Sinä sulat, siirryt, häivyt.

Sinun aikasi on ohi, sinä katoat.

Maailman laidalta katson taa,

enkä edes muista sinua enää.

Sen verran sinä merkitset.

Vaikene siis, ole hiljaa.

Olen löytänyt tahtoni ja

valitsen toisin.

Olet liian vähäinen aitoni elämään,

sen, jonka tahdon.”

 

Olikohan 16.7.2016 kun sain tuon runon kaverille viestiä laittaessani.

Leave a comment »

Sun luonas lähde

Sun luonas lähde ilon, rauhan virta / mun syömmein jälleen virvoittaa.

Saa uudeks kaiken voiman antaa / taas jatkaa matkaa taivaltaa.

 

Sun sylis avoin aina armon silta / luokses kutsuu yhä uudestaan.

Saan kuorman kaiken jälleen jättää / ja nousta kohti kirkkaampaa.

 

Poikas veri se on / turvani loputon. / Kauttaan tulla jo saan / kunnes pian kohdataan.

 

Kun Poikas kerran kera enkeleiden / omiansa saapuu noutamaan.

Saa taival synkkienkin teiden / merkityksensä siel huomassaan.

 

On murhe maallinen nyt menneisyyttä / sitä koskaan ei tuu uudestaan.

Vain riemu siellä, ystävyyttä / saamme nauttia me ainiaan.

 

Kuninkaamme hän on / vanhurskaan hallinnon / maassa voimaan hän saa / vastaathan kutsuunsa.

 

Pyhä Jumalamme / luokse ristinsä sen / pyytää pian tulemaan / sovituksen siel saan.

 

 

Tämän sain 6.7.2016. Ehkä sen vielä joskus kuulet = ). Säveltä kävin tapailemassa mm. Tammer-hotellissa, kiitos siitä heille!

Leave a comment »

Hän kutsuu sua

Kun taival on / musta ja lohduton / valoo et nää / ahdistus pohjaton

On luona hän / ken kerran alimpiin / ylimpiin taivaisiin / noussut on

 

Hän kutsuu sua / katso jo haavoihin / veri vuodatettiin / vuokses sun

 

 

Luo pyhimmän / rakkauden syvimmän / jo tulla saa / tie yhä auki on

Armonsa luo / tule jo kirkas vuo / sen puhdistaa / ja uudeks kaiken saa

 

Oi riennä jo / älä viivyttele / näin kutsu soi / ja häihin voi

 

 

Tääl vaeltaa / voimassaan askeltaa / jo valta synnin on / murtunut

Pian Kuningas / nyt saapuu loistossaan / on palkka mukanaan / sovitetun

 

Riemu siel on / iäti loputon / rauhassa saamme / asustaa

 

Hän kutsuu sua / tule jo luoksensa / on voima armonsa / muuttumaton

 

 

Sain tällaisen laulun aamutuimaan 9.7.2016. Sanat siihen lähtivät liikkeelle ystävän öisestä, ahdistuneesta viestistä. Voi kun saisinkin teidät kuulemaan sen! Itsellä kylmiä väreitä kulkee soittaessa = ). Kiitos Isä!

Leave a comment »

Kiiruhda luo

Joko kuulet kuinka rummut soi

rytmin antaa askeleille

Kiirehdi jo tule luokse oi

moni eksyy harhateille

Älä turhaan käytä päiviäs

älä juokse tyhjän perään

Ainoastaan luona Herran saat

sisällön myös tähän päivään.

 

Moni ahdistustaan pakenee

moni nukkuu päiväunta

Paha harhojansa jakelee

peittää jälkensä kuin lunta

oisi tielle vallan pimeyden

koko yön taas satanut tääl

Petettynä harva anelee

en tahdo nähdä unta”.

 

Kuule jo, oi luokse kiiruhda

yhä armon tarjousta

Kaiuttaa Pyhä Jumala

Pojassaan näin sovitusta

Joka veressään nyt puhdistuu

uuden alun saa ja voiman

tulla lapsekseen ja uudistuu

nähdä siunauksen roiman.

 

Mua auta oi… lyhteeni kantamaan

luokse sun tie muille avaamaan.”

 

Kiitos Jeesus sen teit!

 

Illalla 7.7.2016 sain siis uuden laulun. Harmi kun en tänne näille säveliä saa = ). Kuullaan. Iloa!!!

Leave a comment »

Ilon lähde

Sain tänään ystävän avustamana muunnettua puhelimeen tallennettuja äänitetiedostoja mp3 muotoon, mutta nyt on niin, etten päivittämättä maksulliseen versioon voi niitä tänne kuitenkaan liittää.

Olisin aloittanut kappaleella: “Ilon lähde”, jonka sain keväällä 2015 tuossa Pirkankadun varrella kävellessäni. = )

Juu, tuota. Katsotaan, josko kehittelen YouTube kanavan näitä soittojani varten. Sitä paitsi näinä päivinä yhteyksissä ystävään vuosien takaa, joka tietää biisinteosta seikan jos toisenkin, saas nähdä…

Iloa mahdolliselle lukijalle siis nyt joka tapauksessa ja eri kivaa kesän jatkoa!

Ehkä tässä itsekin opin tuon tiedostomuodon muuntamisen… Jos vaikka polttelisi CD:lle kappaleita (joita muuten sain tänään yhden lisää=).

Leave a comment »

Tee minut uudeksi!

Tee minut uudeksi! En enää kestä vanhaa. En jaksa sitä, mikä on pitänyt minut otteessaan nämä menneet jo kohta kolmekymmentä vuotta…

Tee minut uudeksi, jotta jonain päivänä voisin elää todeksi edes sen vähän hyvän, jonka joskus ohimennen olen havainnut itsessäni. Nyt en voi, koska se paha, jota olen, jota jokainen ruumiini solu mukanaan kantaa kaikkeen siihen minkä kohtaan, mihin ryhdyn, kenet tapaan, mitä aionkaan estää tekemästä lähes kaiken sen, minkä tiedän olevan oikein, mikä olisi hyvää, mistä saattaisin saada kerätyksi ihmisyyden kuvan jonka kauneuden turvin voisin jaksaa eteenpäin oikein tehden, enkä aina tuhoten sen mihin liityn.

Tee minut uudeksi. Olen ruma, olen köyhä, olen raihna. Olen valheellisen hyvinvointimme ylensyönyt irvikuva. Etova totuus siitä saastasta ja liasta, jota ihmisemme ympärillään päivästä päivään näkevät ja silti siltä silmänsä sulkien kieltävät olemassaolon, koska liiaksi pelkäävät itsensä heijastumaa siinä, mitä halveksivat ja tekopyhästi pahaksi kutsuvat kuvitellen itse olevansa puhtaat…

Olen ruma olen köyhä olen raihna sen vuoksi, etten ympäristön muokkaamana kykene tuomaan julki aitoja tunteitani, kiintymystäni, rakkauttani, hyväksyntääni edes sinulle, jota eniten maailmassa rakastan, koska se millaiseksi olemme itsemme ja maailmamme luoneet aiheuttaa mustasukkaisuutta ja vihaa ja epäluuloja ja pelon, että jos sinulle itseni paljastan menetän sinut, koska ne samat sinussa saavat sinut kavahtamaan luotani ja jään yksin ja tuhoudun, vaikka sen riski onkin ainoa todellinen keino kyetä yhdistämään meidät sitein, jotka todella kestäisivät valamme “tahdon”.

Tee minut uudeksi. Kuori minusta pois kuin sipulista kerros kerrallaan vaikka kuinka suuret itkut aiheuttaen kaikki se valhe ja vanha, mikä estää minua kasvamasta omaksi itsekseni ja meitä olemasta onnellisia itsestämme ja toisistamme ja elämästä, joka aivan liian suurenmoinen tuhottavaksi ulottuviltamme tällä tavoin.

Kuinka moni teistä lopultakaan voi ihan oikeasti sanoa tuntevansa tämän elämän aiheuttaman riemun? Moniko teistä? Onko teidän sipulinne todella kuorittu ydintä myöten? Jos on, voi hyvät ihmiset neuvokaa miten, kuinka sen teen, miten saan toteutettua muodonmuutoksen, jonka majani mato vaatii toteutuakseen ennen kuin se voi sisimpänsä perhosen päästää valloilleen, vaikka vain lyhyeksikin elämänsä ajaksi. Kuitenkin toteuttamaan juuri oman elämänsä tarkoitus. Kokemaan sen riemun, jonka Luoja juuri sille on varannut elämän antaessaan!

Tee minut uudeksi! Menee hukkaan näin kaikki se hyvä jonka olet varannut lentoani varten. Kaikki ne aarteet, jotka polullani odottavat löytämistään… Kaikki ne surulliset kasvot, joille voisin tuoda hymyn… Se ymmärrys ja rakastava halaus, jonka lapseni tarvitsisi silloin, kun on pienessä rinnassa suru väärinteosta ja jo valmiiksi pelko rangaistuksesta, joka varmasti myös tulee, jollei tätä vanhaa petoani pystytä taltuttamaan ja luomaan tilalle uutta. Sellaista, joka kykenee antamaan anteeksi, rakastamaan.

Tee minut uudeksi. Muuta en pyydä. Se on paljon, mutta vähempi ei riitä. Tee minut uudeksi, auta. En jaksa yksin, en osaa, en kykene. En voi. Tee uudeksi, koska vanha tuhoaa. Sellaiseksi, joka kykenisi rakastamaan. Anna silmät nähdä uuden itseni palojen muoto, jotta voisin koota niistä sen, mitä todella olen. Anna voimaa vastustaa vanhan houkutusta, sen helppoutta, sen unta. Sen sitä mikä minut nyt tämän saa kirjoittamaan. Auta minua! Autathan… Ole peilini, totuudenmukainen ja tukeni minun kyetä katsomaan siihen. Luottamaan…

 

Vastaan vanha teksti ajalta: 23.7.2001, ajattelin sen tänne, kun kuvaa kuitenkin yhä kovin hyvin myös tätä päivää… Hiven sekavaa, puhuako läheiselleen, vai Jumalalle. Vain hänhän meidät voi siten uudistaa ja täyttää tarpeemme tätä elämää varten. Siunaus sentään, jos matkallamme tuki arjessakin sitä edetessä. Iloa sinulle!

Leave a comment »